Syksy

Syksyn ja sen mukanaan tuomien myrskyjen myötä Eemeli on taas vetäytynyt mökkiinsä lämmittelemään uunien tuomaan lämpöön. Tuvan valkoisella liedellä kiehuu vesi kuparisessa pannussa, josta leviää paahteisen kahvin tuoksu ympäri tupaa Eemelin lisätessä lusikallisen kahvinpuruja veden joukkoon. Kun kahvi on kiehahtanut uudelleen, kaataa Eemeli itselleen täyden kupillisen höyryävää kahvia ja asettuu mukavasti sivustavedettävälle penkilleen kissansa kainalossaan. On aivan hiljaista.

Huonetaulu

Eemelin kesäpäivät ovat kuluneet nikkaroinnin parissa, vasaraa ja sahaa on tullut heiluteltua verstaalla ahkerasti. Vanhasta arkusta on vanha kulunut maali hiottu pois ja sudittu uutta tilalle. Vintin vanha päästävedettävä sänkykin on kokenut uuden tulemisen, kun Eemeli on hionut ja puunannut sängynpäädyt uuteen loistoon.
Vanhan arkun sisältä löytyi Eemelin elämään sopivalla lauseella varustettu huonetaulu:

Rouwan pelko on wiisauden alku

"Ehkä siinä taitaa jotakin perää olla" tuumii Eemeli.

Eemelin juhannus

Vaikka ajallisesti kesäpäivä onkin pisimmillään, oli kelit Eemelin tuvalla aivan yhtä koleat kuin muuallakin. Myrskyäkin lupaili eräs kylän vanha pappa. Siihen malliin kuulemma vanhoja niveliä jo kolotti. Kyllä Eemelinkin kuluneita niveliä hieman kolotti, mutta sellaiset ne olivat muutoinkin. Olihan keli ollut sateista jo useamman päivän. Nytkin pilvet roikkuivat tummina ja aallokko löi vasten rantakalliota. Myrskyähän se selkeästi lupasi.

Kosteus alkoi jo tulla tupaan sisälle asti, joten eihän siinä muu auttanut kuin laittaa keskellä kesää hieman puita uuniin, jotta kosteus pysyisi ulkona. Eikä tuvassa kelien vuoksi mitenkään erityisen lämmintä ollut.


Lisätessään puita uuniin Eemeli kuuli kuinka tuuli ulvoi tuvan ulkopuolella. Näytti puutkin kovin heiluvan. "Kunhan eivät vain katkea"-tuumi Eemeli.


Lopulta lämpö valtasi tuvan ja Eemeli nukahti tuvan penkille kissa kainalossaan. Unissaan Eemeli viiletti pellavapäisenä pikkupoikana pussihousuissaan kylän muiden poikien kanssa tekemässä kepposia tytöille juhannustansseissa.

Hyvää juhannusta!

Päiväretki

Koska helle on lämmittänyt Eemelinkin vanhoja kolottavia niveliä ja luita, päätti Eemeli lähteä nauttimaan kauniista kesäpäivästä mantereen puolelle. Mikäs sen mukavampi paikka kuin kaunis kesäkaupunki Naantali. Eemeli päätti tehdä retken läheiselle kalliolle kissansa kanssa.

Päivä oli kaunis ja oikein lämmin. Eemeli olikin varustautunut matkaan hyvin -mukanaan hänellä oli useampi pullo suun kostuketta. Kissa kainalossa ja ihana auringon paiste, voiko sitä enempää toivoakaan.
Kalliolta oli oikein hyvä näkymä resirentin kesäasunnolle Kultarannalle. Eemeli yritti kovin tähyillä muttei nähnyt oliko resirentti kenties nauttimassa omalla rannallaan virvokkeita hellepäivän kunniaksi.

Kalasoppa

Sään ollessa suosiollinen on Eemeli ollut koko piiiiiiitkän päivän kalastamassa. Saalis ei kuitenkaan ollut kovin runsas -muutama hassu ahven ja iso hauki. Saipa niistä kuitenkin aterian aikaiseksi. Kuvassa Eemeli lämmittelee uunin äärellä kolottavia niveliään samalla kun odottaa ruokaa valmistuvaksi.

Pönttöuuni

Tuvan eteisessä on perinteisen, peltisen värinen, pönttöuuni, jolla on hyvä talviaikaan lämmittää tupaa.

Yllä olevassa kuvassa on uunin runko vielä täysin raakileena. Varaston uumenista löytyi vanha purnukka, jota lyhentämällä sai hyvän kokoisen uunin aihion. Tein pahvista hieman levennystä ja raitaa pöntön kylkiin, jottei ole niin tylsä ja tasapaksu ilmestys.

Pintaan ruiskin hopeanväristä automaalia (kyllä, luit oikein), ja lopputulos näyttää mielestäni ihan hyvältä. Pönttö on sisäpuolelta vuorattu tiilipaperilla, jolloin sisusta näyttää hieman paremmalta, kun uunin luukut on auki. Luukkuihin on tehty hienot koristekoukerot, mutta tällähetkellä niistä ei ole hyvää lähikuvaa olemassa. Yritän muistaa kuvata ne paremmalla kameralla, kännyllä kun ei kovin hyvää lähikuvaa saa aikaiseksi.

Alla vielä kuva lopputuloksesta. Kyllä tällä Eemelin kelpaa lämmittää!

Eemeli is back!

Eemelille ei ole käynyt perinteistä suomalaismiehen kalastusreissun "onnettomuutta", eikä Eemeli myöskään ole pilkkiretkellä pudonnut jäihin, vaikka tämän suuntaista onkin veikattu syyksi Eemelin hiljaiseloon.
Kuten kuvasta näkyy Eemeli on viimeaikoina laittanut hihat heilumaan! Tuvan ikkunoihin on laitettu vintiltä löytyneet pitsiverhot, jotka Eemelin äitivainaa oli kauniisti viikannut vanhaan arkkuun. Nurkassa olevasta kaapistosta on repsottaneet ovet korjattu, ja hyllyjen vähäisistä tavaroista pölyt pyyhitty. Kaikesta puunauksesta huolimatta isoisoisän vanhassa kaapissa näkyy ajan jälki. Samoin seinähyllylle on laitettu Eemelin isoäidin perintökahvikupit. Ne ovat sen verran hienoa porsliinia ettei niistä joka sunnuntai sovi aamukahvia juoda.

Eemelin Viiru-kissa, joka onkin kylän paras hiirikissa, on kiivennyt Eemelin syliin rapsutettavaksi kesken siivousurakan. Samalla oli hyvää aikaa suunnitella sitä, mitä kaikkea muuta vielä pitää puunata ja laittaa kuntoon.


Tässä vielä Eemelin hienot perintöporsliinit ja Eemelin vanhempien häälahjaksi saatu sivustavedettävä talonpoikaispenkki.

Although Eemeli has been quiet lately, he hasn't met the common fishermans "fate" (of pee and dive) or fallen through the ice while ice fishing. As you can see Eemeli has been hard at work finishing the interior of the cabin. In the pictures is also Eemeli's cat Viiru, who is the best mouse catcher in the village.