Markkinoilla

Eemeli kutsuttiin käymään kylällä markkinoilla, ja pitäähän sitä ajoittain ihmisten ilmoillakin käydä katsastamassa uusia tuulia.

 Eemelin punainen tupa pääsi paraatipaikalle sulostuttamaan markkinaväkeä ja vaikuttipa pienet vieraat olleen Eemelistä hyvin kiinnostuneita, ainakin pianon kannen päälle ilmeistyneistä lukuisista pikkuisista sormenjäljistä päätellen .

Markkinoilla oli kaikenlaisten myyntikojujen lisäksi miehillekin suunnattua ohjelmaa. Esiteltiin tekniikan viimeisimpiä uutuuksia, jos niin voi sanoa.

Päreidenkin teko sujui niin näpsäkästi ja tehokkaasti ja pääsipä Eemelikin osallistumaan tekoon. Tuvan pärekatto kun on jo ottanut jos jonkinlaisista myräköistä itseensä...

Eemelikin tykkää käyttää pellavaisia housuja, mutta eihän silti oikein mitään näistä emäntien työkaluista ymmärrä. Kovasti jotakin loukuttavat ja puuhaavat ihmeellisyyksiä.

Huh, markkinoilla oli kova vilske ja meininki. Onneksi uuvuttavan mutta ihanan aurinkoisen markkinaviikonlopun jälkeen Eemeli pääsi takaisin kotiinsa.


"Kunpa kotonakin saisi yhtä hyvää pullaa kuin markkina humussa kotiseutumuseollakin sai" ajattelee Eemeli.

Kiitos kotiseutumuseo Kaharin väelle!

Pesukomuutti

Vintin kätköistä Eemeli löysi vanhempiensa vanhan (tai jopa vanhemmankin) pesukomuutin, jonka repsottavan oven Eemeli korjasi ja puhdisti kaikki vuosikymmenten tomut ja hiirenpapanat.

Pesukomuutin tein Nukkekoti Väinölän ohjeiden avustuksella.

Paluu peräkamarista

Aika on kiirinyt ja vuodet vierineet. Eemelin mittapuulla vuosia on kertynyt jo enemmän kuin monella muulla, joten mitä muutamasta vuodesta sinne tai tänne välittämään.

Talven taittuessa kevääseen Eemeli sai postia kaukomailta. Saapuneessa postikortissa komeili hulppea pytinki, sellainen millaista Eemeli ei olisi osannut uskoa olevan olemassakaan.  Kortissa oli myös kutsu osallistua pienen pitäjän markkinoille syksyllä. Ja niin Eemelikin on kesän lämmön muuttuessa syksyn kirpeyteen havahtunut taas rauhallisesta elostaan maailman menoon.